Kurt Waldheim

hänen presidenttikaudellaan Yhdysvallat kielsi Itävallan johtajan Kurt Waldheimin maahantulon todisteiden perusteella, että hän oli osallistunut natsien sotarikoksiin toisen maailmansodan aikana ja salannut roolinsa korkean poliittisen viran tavoittelussa. / Daniel Janin/AFP/Getty Images

Kurt Waldheim (1918-2007) toimi YK: n pääsihteerinä 1972-1981 ja Itävallan presidenttinä 1986-1992.

tänä päivänä vuonna 1987 oikeus — ja ulkoministeriöt ilmoittivat yhdessä, että Waldheimilta kiellettäisiin vastedes pääsy Yhdysvaltoihin-todisteiden perusteella, että hän oli osallistunut natsien sotarikoksiin toisen maailmansodan aikana ja salannut roolinsa korkean poliittisen viran tavoittelussa.

koko hänen presidenttikautensa ajan 1986-1992 Yhdysvallat kohteli Waldheimia virallisesti persona non gratana, kuten kaikkia muitakin kansoja, joko virallisesti tai epävirallisesti arabimaailman maita lukuun ottamatta. Se oli ensimmäinen kerta, kun valtionpäämies asetettiin USA: han. maahantulokieltolista.

oikeusministeriö julkisti 232-sivuisen sisäisen raporttinsa Waldheimista vuonna 1994. Se esittää vakuuttavia todisteita siitä, että Waldheim, joka palveli tiedustelu-upseerina Saksan armeijassa vuosina 1942-1945, osallistui siviilivankien siirtämiseen pahamaineiseen natsi-SS: ään hyväksikäytettäviksi orjatyöleireille.

siinä on lisäksi kronikoitu hänen suora osallisuutensa siviilien joukkokarkotuksiin-mukaan lukien juutalaiset Kreikan saarilta ja Banja Lukan Kaupungista Jugoslaviasta-kuolemanleireille; liittoutuneiden sotavankien kaltoinkohtelu ja teloitukset sekä panttivankien ja muiden siviilien kostoteloitukset.

Waldheim kutsui häntä vastaan esitettyjä syytöksiä ”puhtaiksi valheiksi ja pahantahtoisiksi teoiksi”, vaikka hän myönsi tienneensä saksalaisten kostotoimista kreikkalaisia ja Jugoslavian partisaaneja vastaan. ”Kyllä minä tiesin”, hän sanoi. ”Olin kauhuissani. Mutta mitä olisin voinut tehdä? Minun piti joko jatkaa palvelusta tai tulla teloitetuksi.”

hän sanoi edelleen, ettei ollut koskaan ampunut laukaustakaan tai edes nähnyt partisaania. Hänen silloinen esimiehensä totesi, että Waldheim oli ” pysynyt suljettuna työpöytänsä ääreen.”Bruno Kreisky, entinen Itävallan liittokansleri, jolla oli juutalaisia sukujuuria, tuomitsi Waldheimia erikseen tutkineen maailman juutalaiskongressin toimet ”poikkeuksellisena häpeällisenä” lisäten, että itävaltalaiset eivät ” sallisi ulkomailla olevien juutalaisten tehdä niin … kertokaa, kenen pitäisi olla presidenttimme.”

lisää syytöksiä osallisuudesta natsien rikoksiin, joissa viitattiin vangittuihin Natsiasiakirjoihin ja muihin asiakirjoihin, esitettiin vuonna 1993 Eli Rosenbaumin, entisen Yhdysvaltain liittovaltion syyttäjän, joka oli johtanut maailman juutalaiskongressin tutkintaa, kirjassa. Kirjassa mainittiin todisteita siitä, että Neuvostoliitto ja Jugoslavia olivat peitelleet Waldheimin sopimattoman sodanaikaisen menneisyyden ja kiristäneet häntä sen avulla sekä ennen hänen toimikauttaan YK: n pääsihteerinä että sen aikana.

hävittyään Itävallan presidentinvaalit Waldheim pyrki pääsihteeriksi. Neuvostoliitto tuki häntä, mutta Kiina, Britannia ja Yhdysvallat vastustivat häntä. Hän voitti kolmannella äänestyskierroksella, kun nämä kolme pysyvää jäsentä eivät onnistuneet koordinoimaan veto-oikeuttaan ja kaikki äänestivät tyhjää.

Waldheim seurasi U Thantia YK: n huipulle. post ja palveli kaksi kautta ennen kuin hylättiin kolmas.